Kissojen loishäätö

Suomalaisella kissalla esiintyvistä sisäloistartunnoista yleisimpiä ovat suolinkais-, kissanheisimato- ja lapamatotartunnat. Ulkona vapaasti liikkuva ja metsästävä kissa saa poikkeuksetta loistartuntoja. Valmisruualla elävä sisäkissa taas elää elämänsä useimpien loistartuntojen ulottumattomissa.

Kissanpennut tulee madottaa 2, 4, 6, 8, ja 10 viikon iässä. Samalla lääkitään myös pentujen emo. Tämän jälkeen matolääke annetaan pennulle kuukauden välein puolen vuoden ikään asti tai vaihtoehtoisesti tutkitaan ulostenäyte kolmen ja neljän kuukauden iässä, jotta nähdään onko loishäädölle tarvetta. Matolääkkeenä tulee käyttää sukkulamatoihin, erityisesti suolinkaisiin tehoavaa lääkettä, esimerkiksi Flubenol, Axilur, Mirrix. Matolääkkeitä voi ostaa klinikalta potilaskäynnin yhteydessä ja apteekeistä ilman reseptiä.

• Suolinkainen: Perinteisesti matolääke on annettu sisäkissoille kaksi kertaa vuodessa eli syksyllä ja keväällä. Uudemman ohjeen mukaan aikuisten kissojen säännöllinen madottaminen korvataan ulostetutkimuksilla, jotta tiedetään onko tarvetta lääkitykselle. Tutkimus tehdään vähintään kerran vuodessa, nuorella kissalla tiheämmin.
  • Ulostenäytteen kerääminen tutkimukseen: Ulostetta kerätään kolmelta peräkkäiseltä päivältä noin teelusikallisen verran samaan purkkiin, säilytetään jääkaappilämpötilassa (näyte ei saa jäätyä!) ja toimitetaan klinikalle alkuviikosta. Näytteenottopurkkeja saa klinikalta veloituksetta.
• Heisimato: Vapaana ulkoilevat ja metsästävät kissat ovat hyvin herkkiä heisimatotartunnoille. Kissanheisimato tarttuu pienjyrsijöiden välityksellä ja loisen elinkierto on noin kuukauden mittainen. Siksi ulkona metsästävät kissat tulisi lääkitä tarvittaessa jopa kuukauden välein heisimatoon tehoavalla lääkkeellä, esimerkiksi Droncit, Drontal, Axilur, Flubenol.
• Lapamato: Kissa saa lapamatotartunnan syömällä raakaa järvikalaa. Tästä syystä järvikala on aina joko kypsennettävä tai pakastettava ennen kissalle tarjoamista. Lapamatotartunta ilmenee usein lievänä ripulina ja laihtumisena. Tartunta voidaan todeta ulostenäytteestä. Häätöön käytetään heisimatolääkettä kahdeksankertaisella annoksella (suos. Droncit).
  

Tiineelle kissalle tulee antaa matolääke 40.-42. tiineysvuorokauden aikaan suolinkaisiin tehoavalla lääkkeellä, esim. Axilur 3 päivän kuurina. Nartun elimistössä lepotilassa olevat suolinkaisen toukat aktivoituvat tiineyden 40. vuorokaudesta alkaen. Toukat siirtyvät istukan ja maidon välityksellä pentuihin. Emon madotuksilla voidaan vähentää pentujen suolinkaistartuntoja. Suolinkainen on kuitenkin sitkeä loinen ja käytännössä kissanpennuilla on lähes aina matoja. Emo ja pennut tulee madottaa pentujen ollessa kahden viikon iässä ja sen jälkeen kahden viikon välein 10 viikon ikään saakka, ks. yllä oleva ohje pentujen madottamisesta.

Matkailevan kissan lääkitys toteutetaan määränpäämaan loistilanteen mukaan. Omistajan kannattaa selvittää loislääkityksen tarve ja toteutus hyvissä ajoin ennen matkaa. Tietoa saa määränpäämaan edustustosta.